Hakuna matata - Kun suomalainen järjestelmällisyys kohtaa tansanialaisen pöläkän

Jos olen joskus pitänyt itseäni rentona, epäjärjestelmällisenä ja joustavan elämänasenteen omaavana ihmisenä, voin nyt perua sanani. Suomalaiseen perusluonteeseen tuntuu kuuluvan tietynlainen organisoinnin tarve, lainkuuliaisuus ja jäykkyys, vaikka muuta yrittäisi. Tunnistan itsessäni täällä tansanialaisten keskellä eläessäni näitä luonteenpiirteitä paljon paremmin kuin aiemmin, sillä täällä sitä vasta osataankin ottaa rennosti.

Afrikkalaiseen elämänasenteeseen kuuluu todellakin rento, joustava ja huoleton meno. Parhaiten täkäläistä menoa kuvaa ehkä sana "pöläkkä", jonka Mari ja Jani onnistuivat viikossa istuttamaan myös minun sanavarastooni. Pöläkkä kuvaa hyvin hallittua kaaosta, jossa on kauheasti meneillään kaikkea, mutta mitään kummoista ei kuitenkaan tapahdu. Jokainen aamu on aamutoimineen ja matkustuskiemuroineen yhtä pöläkkää. Iltapäivällä torilla on pöläkkää. Ja liikenteessä sitä vasta pöläkkää onkin, kun työmatka-autoilijat, rekat, pähkinänmyyjät, vuohet, daladalat ja koululapset käyttävät samaa tietä. Länsimaisen tulokkaan silmin on vaikea nähdä miten mikään systeemi toimii tällaisessa kaaoksessa, mutta niin se vaan toimii! Kuulumiset ja tavarat vaihtuvat, ja autot etenevät, ihmeellistä!

Erityinen koodisana pöläkälle tuntuu olevan "twende" eli "let's go", jonka jälkeen alkaa armoton tavaroiden etsiminen, hyvästien sanominen, rengaspaineiden tarkastaminen, kyytiä tarvitseville ystäville soitteleminen, matkaan lähteminen, takaisin palaaminen, suunnitelmien muuttaminen, välipysähdykset apteekissa/hedelmäkojussa/kangaskaupassa jne jne. Ja vaikka paljon tapahtuu samaan aikaan ja pöläkkää riittää, kaikki tapahtuu rennolla otteella turhia kiirehtimättä.

Länsimaisesta näkökulmasta katsoen pöläkkään kuluu luvattoman paljon aikaa, kun vertaa siihen, mitä saadaan aikaiseksi. Huonona päivänä tämän länkkärin pinna alkaa kiristyä jo siinä vaiheessa, kun lähtöä on tehty puolisen tuntia. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että pöläkän vastapainoksi tansanialainen päivärytmi poikkeaa kuitenkin länsimaisesta siten, että töihin lähdetään auringon noustessa ja palataan sen laskiessa. Eli se mikä pöläkässä menetetään, otetaan takaisin päivän pituudessa.

Viime aikoina eniten pöläkkää meidän elämäämme on aiheuttanut käyttämämme auto, jonka jarrut lopettivat toimintansa kesken safarin (astetta jännittävämpi safari, kun ei koskaan tiedä pysähtyykö auto ennen seuraavaa kirahvia), jonka tankki tyhjeni yllättäen keskellä ruuhkaa (koska bensamittari ei luonnollisestikaan toimi) ja jonka konepelti lävähti auki kesken matkan (tästä pöläkästä selvittiin kätevästi kengännauhoilla). Joskus tekisi mieli ehdottaa, että olisiko sittenkin vain helpompaa kulkea vaikka bussilla.

Mutta olisihan se elämä aika tylsää ilman tätä pöläkkää! Hakuna matata, ystävät!