Väärinkäsityksiä

Pääasiassa minä ja tansanialaiset ymmärrämme toisiamme, mutta väärinkäsityksiä syntyy jatkuvasti ja väärinymmärryksistä kehittyy monesti hauskojakin tilanteita. Syynä kommunikaation pelaamattomuuteen on kulttuurierojen lisäksi yksinkertaisesti kielten sekoittuminen.

Eniten hämmennystä aiheuttavat kellonajat, sillä swahiliksi tunnit lasketaan siten, että klo 7  aamulla on "tunti yksi", klo 8 on "tunti kaksi" ja niin edelleen. Nämä aikajärjestelmät sekoittuvat puheessa helposti, eli kun englanniksi sovimme tapaamisen kello kolmeksi, tapaaminen voi todellisuudessa olla joko klo 15 tai "tunti kolme" eli klo 9. Muutaman väärinkäsityksen jälkeen ("When do you usually eat breakfast here in Tanzania?" "At two o'clock." "Seriously??" "Umm, yes?") olenkin oppinut varmistamaan ajan swahiliksi.

Toinen sekaannusta aiheuttava seikka on se, että swahilissa R voidaan lausua ällänä ja L ärränä. Pikkubussi on siis joka toisella lauseessa daladala ja joka toisessa daradara. Sama tarttuu myös englantiin, jolloin "heavy lanes" voi tarkoittaa joko raskaita linjoja tai rankkasateita. Lähtiessäni Suomesta sain DeColta sähköpostia, että nähdään pian "if you alive here." Niin että turvallista matkaa vaan! Viime viikolla puolestaan ajeltiin autolla kuivuneen joen uoman läpi ja ihmettelin, kun kuski kertoi, että vähän matkan päässä olisi sadekaudella käytettävä "blidge". Ai mikä? Ai beach? Kuivuneessa ja saastuneessa joessa? Mutta kyseessä oli tietenkin "bridge".

Mutta niin sitä vaan korva harjaantuu R:n ja L:n sekoittamiseen ja äkkiä tottuu siihen, että tie on sekä road että load. Niinpä toissapäivänä, kun edessä kulki auto varoituskyltillä "Danger! Extra wide load!", aloin hämmentyneenä katsella tietä, että eihän tämä nyt mitenkään erityisen leveä ole...

Itselleni tuottaa välillä vaikeuksia myös seurata kenestä henkilöstä puhutaan, sillä nimet vaihtuvat eri kieltä puhuttaessa. Pikkusiskoni Rachel on swahiliksi Raheli (tai Laheli), mikä on vielä helppo yhdistää. Mutta esimerkiksi Robertin vaimon nimi on englanniksi Happiness ja swahiliksi Tatu (tai mama Rachel tai mama Raheli). Yksi työkaverini puolestaan tuntuu vaihtelevan englanninkielistä kutsumanimeään fiiliksen mukaan, enkä vieläkään ole aivan varma, millä nimellä häntä kutsuisin.

Alkuun oli myös vaikeaa huomata, että kysyessäni kysymyksen ja saadessani vastauksen "yes", vastaus ei välttämättä tarkoita "kyllä". Swahiliksi puhuteltava vastaa "abe" tai "naam" merkiksi siitä, että kuuntelee (vastaa lausahdusta "Niin?"). Tämä tapa on siirtynyt myös tansanialaisten englantiin, jolloin puhutteluun vastataan "yes". Voitte vain kuvitella millaisia tilanteita tästä seurannut. "Can you pass the salt?" "Yes". Hiljaisuus. "Can I have it?" "Have what?" Tai autossa "Can we stop to buy some fruits?" "Yes." "Why you didn't stop?" "Stop where?"

Hiljalleen olen siis oppinut kysymään samaa asiaa useasti ja muotoilemaan kysymyksen varmuudeksi vielä eri tavalla ja käyttämään kaikki tietämäni swahili-sanat, jotta molemmat puhuvat varmasti samasta asiasta, henkilöstä tai kellonajasta. Mutta onneksi tansanialaiset ovat ihanan avoimia, auttavaisia ja kärsivällisiä selostamaan saman asian moneen kertaan, kunnes yhteisymmärrys löytyy. Ja mitä enemmän opin swahilia, sitä paremmin kommunikaatio pelaa, joten iltani jatkuukin nyt kielioppikirjan parissa!