Kuluneet pari viikkoa ovat olleet lähinnä uuteen ympäristöön ja DeCon toimintaan tutustumista, mutta tästä viikosta lähtien luvassa on siis ahkeraa pakertamista projektissa nimeltä Promoting Forestry and Forest Conservation in Kisarawe!
Ongelma, johon hankkeessa puututaan, on siis Kisarawen aluella tapahtuva metsien laaja hävittäminen. Ruoanvalmistus tapahtuu maaseudulla edelleen pääasiassa hiilillä ja avotulella, joten metsiä on hakattu polttopuuksi ja hiilentuotantoa varten niin, että aikaisemmin metsäinen alue on nykyään maisemaltaan lähinnä pusikkoa. Metsien katoaminen vaikuttaa asukkaiden elämään monella tapaa: polttopuun ja rakennuspuun lähde ehtyy ja kotimaisemat muuttuvat. Kyläläiset ovat myös huomanneet veden vähentyneen maaperässä metsien katoamisen seurauksena, mikä on huolestuttavaa jo valmiiksi kuivuudesta kärsivällä alueella. Laajemmasta perspektiivistä katsoen metsien häviäminen kiihdyttää ilmastonmuutosta, kun maapallon hiilinielut poltetaan taivaalle.
Projektin tarkoituksena on siis turvata alueen asukkaiden toimeentulo ja veden saatavuus sekä suojella metsäekosysteemejä edistämällä metsätaloutta alueella. Decon rooli on tarjota koulutusta, materiaaleja ja käytännön apua metsien istutukseen ja hoitoon, sekä auttaa ratkaisemaan paikallisia ongelmia metsätalouden suhteen. Näin projektin alkuun tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kyläläisille on järjestetty koulutustilaisuuksia, esitelty taimien kasvatusta ja annettu siemeniä kasvatettavaksi.
Projektissa on mukana viisi kylää, Masaki, Sungwi, Kisanga, Shambya and Kauzeni. Osassa kylistä projektiin on lähdetty mukaan kyläyhteisön voimalla, monissa mukaan on lähtenyt myös koululuokkia sekä yksityisiä henkilöitä. Tällä hetkellä taimet kasvavat parhaillaan kylien omissa taimitarhoissa. Osassa kylistä taimet ovat kärsineet pahasti kuivuudesta, joten taimien kasvatus joudutaan aloittamaan alusta. Sadekauden alun pitäisi kuitenkin nyt auttaa taimet parempaan kasvuun. Toivottavasti ensi viikolla päästään viemään uusia siemeniä kyliin!
Toinen huomiota vaativa asia taimientuotannon lisäksi on tällä hetkellä maanomistajuusogelmat. Nykyään maata siis omistetaan pääosin epävirallisesti, sillä valtio ei luovuta maanomistussertifikaattia helposti. Sertifikaatti on tärkeä, sillä on vaikeaa kannustaa kyläläisiä kestävään maankäyttöön ja satsaamaan tulevaisuuteen, jos kuka tahansa voi tulla tulevaisuudessa vaatimaan kyseistä sertifioimatonta maata itselleen. Ongelma korostuu erityisesti metsätaloudessa, jossa tulot saadaan vasta vuosien työn jälkeen.
Maanomistusongelmiin onkin sitten vähän hankalampi puuttua. Deco järjesti viime viikolla tapaamisen kyläläisten edustajille ja maanomistuksesta vastaaville viranomaisille, jotta maanomistukseen ja sertifikaatin hankkimiskäytäntöihin saataisiin selvyyttä. Tärkein vastaava viranomainen jätti kuitenkin (kuulemma tapojensa mukaan) tulematta paikalle, joten asia ei juurikaan edennyt...
Sen verran tapaamisessa saatiin kuitenkin selville, että maanomistajuus on äärimmäisen kallista ja prosessi monimutkainen. Maanomistajuus on mahdollista vain kylissä, joissa on virallinen maankäyttösuunnitelma. Maanomistussertifikaatin hankkiminen maksaa maltaita, minkä jälkeen maasta on maksettava huomattavia veroja vuosittain. Kyläläiset ovat raivoissaan laeista ja viranomaisten käytöksestä, ja järjestetyssä tapaamisessa tunteet kuumuivat siihen pisteeseen, että kyläläiset julistivat tv-kameroiden edessä, ettei tiettyjen viranomaisten parane näyttää naamaansa kylien alueella. Huh.
Yhtenä osa-alueena projektissa on myös sivuelinkeinojen löytäminen kyläläisille siksi aikaa, kunnes istutetut puut ovat hakkuuvalmiita. Yhtenä vahvana ehdokkaana metsätalouden rinnalle on mehiläistarhaus, ja saimmekin viimeviikkoisessa tapaamisessa nauttia myös mehiläistarhauksesta vastaavan viranomaisen mainospuheesta. En välttämättä ostanut aivan kaikkia herran väitteitä siitä, kuinka hunaja toimii lääkkeenä kaikkiin ihmiselimistön sairauksiin ja sisältää kaikki elimistön tarvitsemat ravintoaineet, mutta muuten puhe oli hyvä, ja myös kyläläiset vaikuttivat kiinnostuvan ajatuksesta. Ainakin Toivala-säätiön tukemassa edellisessä vastaavassa projektissa mehiläistarhaus oli otettu metsätalouden rinnalle hyvin tuloksin, jospa täällä Kisarawessa kävisi yhtä hyvin!
Tekemistä siis riittää! Toivottavasti ehdin näkemään jo joitakin muutoksia täällä ollessani :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti