Monessa taloudessa ruoanlaitto tapahtuu vielä avotulella, mutta meidän perheessä ruoka valmistetaan kaasuliedellä. Ruoanlaitosta vastaavat yleensä naiset, meillä kokkaa välillä mama ja välillä house girl, ja minä yritän avustaa parhaani mukaan. Mutta kyllä Robertkin osaa tarpeen tullen ugalit vääntää!
Tyypillisin tansanialainen ruoka on ugaliksi kutsuttu maissipuuromöhkäle. Ugalista otetaan kädellä palanen, josta muotoillaan kädessä pieni pallo, jota dipataan erilaisiin kastikkeisiin. Ugali on itsessään melko mautonta, mutta kastikkeiden kanssa oikein hyvää!
Toinen yleinen vaihtoehto ruoan hiilihydraattipuoleksi on riisi, joka on älyttömän paljon parempaa kuin Suomen marketeista löytyvä vastaava! Riisi maustetaan usein erilaisilla mausteilla, jolloin syntyy herkullinen pilau. Riisin sekaan saatetaan myös laittaa perunoita. Köyhemmissä kylissä hiilihydraattikasvina viljellään kassavaa, joka on ravintoarvoiltaan köyhää eikä juuri minkään makuista, mutta täyttää vatsan.
Proteiinipuolta edustaa aterialla käytännössä aina liha, mikä on tuonut vannoutuneen kasvissyöjän vatsalle hieman ongelmia. Liha voi olla kanaa, vuohta, sikaa tai nautaa, eikä mitään ruhon osia ole jätetty käyttämättä. Voitte vain kuvitella, kuinka pulassa tämä hippiparka on ollut, kun eteen on kannettu milloin minkäkin näköistä liha-luu-läjäystä. Ilmekin on kuulemma kertonut, ettei minulla ole hajuakaan, mistä aloittaa! Varsinkin kun käytössä on veitsien ja haarukoiden sijaan vain omat kädet. Lihaan alkaa kuitenkin tottua ja sydäntä lämmittää, että liha on taattua lähiruokaa, ja tapettu eläin käytetään ainakin kokonaan hyödyksi. Ja jos osaan yhtään tulkita kanojen sielunelämää, niin pihaltamme löytyvät munat ovat varsin onnellisten kanojen munia!
Minun onnekseni talon isäntä on kotoisin Pohjois-Tansaniasta Victoria-järven rannalta ja on tottunut syömään paljon kalaa. Olinkin innoissani, kun monen lihaisan päivän jälkeen kuulin, että vuorossa olisi kalaruokaa. Kirmasin keittiöön pienet sievät muikut mielessäni, mutta totuus oli tietenkin jotain muuta. Vastassa oli suuri julman näköinen otus, joka olisi hyvin voinut elää esihistoriallisella ajalla. Sitten vain kokkaamaan! Kalapadasta tuli herkullista, tosin kieltäydyin kohteliaasti "parhaasta palasta" eli kalan päästä. Hirviökalan aivojen syöminen on siis vielä to do -listalla! (Silmä oli ihan maukasta.)
Kasviksia edustaa aterialla yleensä kachumbali, joka on tomaatista, punasipulista ja paprikasta tehty salaatti. Kachumbali alkaa olla yksi lempiruoistani täällä, sillä tuoreita vihanneksia tulee muuten syötyä hyvin vähän. Toinen yleinen lisäke on pinaatista ja muista vihreistä kasviksista kuivattamalla ja liottamalla valmistettua vihreää asia. Joskus lisäkkeenä voidaan tarjota myös ruskeita papuja.
Jälkiruoaksi on erilaisia hedelmiä: appelsiineja, mangoa, papaijaa, banaaneja, ananasta, avokadoa... Tuoreet hedelmät ovat kyllä ehdottomasti Afrikan parasta antia!
Ehkä erikoisin täällä syömäni ruoka tarjoiltiin toissapäivänä. Seurailin aamulla maman kokkailuja keittiössä ja ihmettelin, kun hän alkoi keittää spagettia. Seuraavaksi keitetty spagetti paistettiin rasvassa, lisättiin muun muassa limeä, ja lopuksi mukaan holahti reilusti sokeria. Tämä spagettihässäkkä tarjoitiin, kyllä vain, aamupalaksi. Erikoista, mutta ei kyllä ihan minun makuuni...
Yleisesti ottaen ruoka täällä on siis yksinkertaista tuoreista aineista tehtyä hyvää perusruokaa. Ja hedelmiä ei vain voi olla rakastamatta! Mutta on myös myönnettävä, että pikkuhiljaa alkaa olla jo ikävä kaurapuuroa ja jäävuorisalaattia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti