Nyt on ensimmäinen viikkoTansaniaan takana, ja viikon aikana on ehditty pitää palavereja, kiertää projektikyliä, käydä safarilla ja tutustua tansanialaiseen ruokakulttuuriin.
Ensimmäiset kaksi yötä vietin Marin ja Janin kanssa hotellissa, minkä jälkeen muutin DeCon johtohahmon Mr. Robertin luo. Vieraassa perheessä vieraan kulttuurin keskellä huomaa pian, kuinka hukassa sitä on oman normaalin elinpiirinsä ulkopuolella. Pienetkin asiat, kuten vessassa käyminen tai roskien vieminen vaatii älyttömästi aikaa ja energiaa ja pohdiskelua, kun on ensin ymmärrettävä uudet toimintatavat ja sitten vielä tehtävä niistä rutiinia itselle. Alan jo oppia, miten vessan reiällä käydään kätevästi ja mistä tietää, onko vessa varattu. Tämän talon roskatalous on minulle kuitenkin edelleen arvoitus, ja yhtenä tämän päivän tavoitteistani onkin ottaa siitä selvää :D Talon tavoille totuttelua hankaloittaa se, että talon house girl Judy ei puhu sanaakaan englantia ja Robert itse ei joko ymmärrä tai ei osaa selittää. Robertin vaimo tulee kotiin ensi viikolla, joten toivotaan että taloudenhoidon kirjoittamattomat säännöt selviävät silloin paremmin.
Uusiin kuvioihin sopeutumista helpottaa ihana työkaverini Eddah, joka puhuu hyvin englantia ja jolta uskaltaa kysyä tyhmimpiäkin kysymyksiä. Kuten mitä naiset pitävät kangan alla, ja saako käsillä syödessä nuolla sormet. Mahtavaa saada työkaveriksi joku, jonka kanssa on heti samalla aaltopituudella kulttuurieroista huolimatta.
Koska kaikki täällä puhuvat swahilia ja kaikki toimii swahiliksi, on minunkin pakko oppia swahilia ja nopeasti! Olen jo nyt oppinut puhumaan enemmän swahilia kuin hollannin kieltä koko Hollannin vaihtovuoteni aikana. Kaikki ilahtuvat valtavasti edes parista sanasta swahilia ja ovat valmiita opettamaan samantien kymmenen sanaa lisää, joten eiköhän tämä kieli kohta lähde sujumaan. Robert on myös selvästi päättänyt sekoittaa pääni puhumalla mahdollisimman paljon swahilia, joten se on nyt vain opittava!
Kulttuurishokin lisäksi ahdistusta on aiheuttanut hirvittävän köyhyyden näkeminen ja sen tajuaminen, kuinka etuoikeutettuja me olemme länsimaissa. Kävimme torstaina kiertämässä projektikyliä DeCon porukan kanssa, ja oli sydäntäsärkevää nähdä, miten kyläläiset asuivat savimajoissaan lian ja puutteen keskellä. Osallistuimme Masaki-kylässä kyläkokoukseen, jossa kylien edustajien kanssa käsiteltiin taimien kasvatuksen etenemistä. Puheenvuorot pidettiin swahiliksi, mutta kieltä ymmärtämätönkin huomasi, miten puhe kääntyi aina veteen, maji. Puhujien epätoivo veden puutteesta oli käsinkosketeltavaa. Projektin tavoitteena on istuttaa puita, jotta vesi varastoituisi maaperään paremmin, mutta miten saada projekti alkuun, kun taimet kuolevat kuivuuteen? Onneksi osassa kylistä vettä oli saatavilla tarpeeksi, joten taimien tuotanto voidaan mahdollisesti keskittää niihin. Ja onneksi sadekausi on aluillaan. Toivokaa paljon sateita tänne päiväntasaajalle!
Perjantaina vuorossa oli retki Selous Game Reserviin,Tansanian suurimpaan kansallispuistoon. Onnistuimme bongaamaan vaikka mitä savannin eläimiä puhveleista virtahepoihin, mutta kirahvit olivat kyllä kaikkein vaikuttavin näky, vaikka niitä olikin melkein joka pusikossa. Ei voi kuin ihmetellä, miten evoluutio on päätynyt tuon näköiseen elukkaan. Selousissa pääsimme eläimien lisäksi tutustumaan Tansanian luksusturismiin, kun pysähdyimme korjauttamaan autonrämäämme hienostohotellin pihalle. Uima-altaineen, kuntosaleineen ja saunoineen hotelli oli aika irvokas vastakohta edellispäivän kylävierailuille, mutta päästiinpähän näkemään tämäkin puoli Tansaniasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti