Tervehdys lukijat, ja tervetuloa apinanleipäpuun alle! Olen 22-vuotias viidennen vuoden ympäristötieteen opiskelija Itä-Suomen yliopistosta Kuopiosta. Blogissa kokoan ajatuksia tansanialaisesta elämänmenosta ja työharjoittelustani Tansaniassa ajalla 10/2013 - 1/2014. Mutta lähdetäänpä liikkeelle siitä, miten tavallinen kuopiolaistunut helsinkiläinen päätyi lähtemään Savon sydämestä kohti kuumaa Afrikkaa!
Ensimmäistä kertaa sytyin Afrikalle teini-ikäisenä nähtyäni sattumalta elokuvan Apinanleipäpuun alla (Lili et le baobab, 2006), jossa ranskalainen valokuvaaja matkustaa Senegaliin seuraamaan paikallisten elämää pienessä kylässä. Vaikka vuorosanoja ei juuri ollut, eikä juonikaan päätähuimaava, elokuvasta välittynyt savannin ja ihmisten uskomaton lämpö ja kutkuttavan erilainen vieras kulttuuri jäivät mieleen pitkäksi aikaa. "Minäkin haluan loikata keskelle villiä Afrikkaa!", ajattelin.
Lisää kipinää kiinnostukseni sai vaihtovuotenani Alankomaissa. Forest and Nature Conservation -maisteriohjelman kursseilla keskusteltiin paljon luonnonsuojelun erilaisista ongelmista. Saharan eteläpuoleinen Afrikka vilahti esimerkeissä tiuhaan, sillä onhan siellä sentään maailman suurimmat luonnonsuojelualueet sekä yleisesti ottaen paljon "koskematonta" luontoa, mutta samalla toisaalta kasvavat paineet alueiden käyttöön viljely- ja rakentamistarkoituksiin. Teoriassa löytyisi monta keinoa yhdistää ympäristönsuojelu ja paikallisten toimeentulo, mutta entä käytännössä? Afrikassa olisi ympäristötieteilijälle paljon nähtävää ja tehtävää.
Lopullinen liekki syttyi, kun sähköpostiin kilahti ilmoitus vapaasta työharjottelupaikasta kylämetsäprojektissa Tansaniassa. Projektissa olisi kyse alueen uudelleenmetsittämisestä nimenomaan kyläläisten ehdoilla. Nyt tai ei koskaan! Ja niinpä useiden sähköpostien, työhaastattelun sekä muutaman viikon piinallisen odottelun jälkeen olinkin eksoottisen työharjoittelupaikan onnellinen omistaja. Mikä fiilis! Täältä tullaan, Afrikka!
Työharjoitteluni toteutuu siis pohjoissavolaisen Toivala-säätiön organisoimassa kylämetsähankkeessa Kisarawessa Tansaniassa. Hankkeessa pyritään edistämään puiden kasvatusta maaseudulla metsäkadosta kärsivillä alueilla. Tansaniassa metsät ovat kadonneet monin paikoin, mikä on johtanut maaperän köyhtymiseen ja hankaloittanut köyhien kylien toimeentuloa entisestään. Alueiden uudelleenmetsittäminen tähtää sekä ekologisten hyötyjen että kestävän toimeentulon takaamiseen kyläläisille. Kisarawen hanke on polkaistu käyntiin vasta tämän vuoden alussa, joten pääsen osallistumaan aivan projektin alkutaipaleelle.
Lähtö Tansaniaan koittaa ensi maanantaina eli kohta nähdään, millaisia taimia Kisarawessa on lähtenyt kasvamaan - miten tämä suomalaistyttönen selviää keskellä villiä Afrikkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti