Itsenäisyyspäivän juhlahumua

Eilen perjantaina juhlittiin Suomen itsenäisyyspäivää ja itselläni nämä juhlahulinat sujuivatkin astetta hulppeammissa merkeissä! Olimme Robertin kanssa molemmat saaneet kutsun Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhliin, joten perjantaina töiden jälkeen laittauduimme kiireesti parhaimpiimme ja suuntasimme suurlähetystöä kohti. Pimenevässä illassa kajahteli Maamme-laulu, kun saavuimme Suomen suurlähetystön upeaan merenranta-asuntoon Dar es Salaamin kupeessa. Puutarha oli täynnä ihmisiä kauniissa mekoissaan ja puvuissaan, palmuihin oli kiinnitetty valoja ja paperilyhtyjä, tarjoilijat kantoivat eteemme pientä suolaista samosasta tuulihattuihin ja viini virtasi. Ai tältä näyttäisivät trooppiset linnanjuhlat!

Juhlatunnelmaa Suomen suurlähetystön puutarhassa.

Suurlähettiläs ja Tansanian pääministeri pitivät puheensa, kuoro lauloi Finlandia-hymnin ja seuraavaksi pääsimme ihailemaan laulu- ja tanssiesityksiä. Esityksissä suurlähettiläs oli halunnut tuoda esille sekä Tansanian että Suomen samaa elämäntapaa harjoittavien alkuperäiskansojen traditioita. Niinpä aluksi tansanialaiset maasait esittivät perinteikkään maasai-tanssin, jossa tanssijat huusivat ja hytkyivät kuin transsissa ja pomppivat korkealle. Todella lumoava näky! Pitkien maasaimiesten jälkeen lavalle asteli pikkuruinen saamelaismies suuren rumpunsa kanssa ja aloitti joikaamisen. Jokseenkin absurdi näky nähdä pieni saamelaismies lumen sijaan palmujen keskellä. Illan ikimuistoisin osuus seurasi, kun maasait liittyivät viimeiseen joikuun huudoillaan ja tanssillaan. Pohjolan ja tropiikin karjapaimenten perinteiden yhteenliittäminen oli jotain hyvin harvinaislaatuista, joka varmasti jää mieleen pitkäksi aikaa. Saamelaiset ja maasait ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia!

Esitysten jälkeen saimme nauttia suomalaisista herkuista: perunamuusista, loimulohesta, poronkäristyksestä, sienisalaatista ja erikoisuutena poronkielestä! Orkesteri soitti tanssimusiikkia ja tunnelma oli katossa (jos palmun alla näin voi sanoa). Loppuillasta keskustelut kääntyivät maailmanparannukseen, kuten aina kun kansalaisjärjestöjen ihmisiä ajautuu samaan paikkaan, ja lopulta lähdimme kotiin taskut täynnä käyntikortteja ja uusia suunnitelmia.

Poronkieltä ja loimulohta.

Että harmittaa, että kamera jäi kiireessä kotiin, mutta onneksi sain puhelimella napattua edes hiukan todistusaineistoa. Vaikka tämä ilta taisi kyllä piirtyä mieleen ilman valokuviakin!