Jätteiden keskeltä

Varmasti ainakin ympäristötieteilijä-ystäviäni kiinnostaa, miten jäteasiat hoidetaan päiväntasaajan toisella puolen!

Jätehuolto on mietityttänyt minua täällä moneen otteeseen, ja syy on selvä: jätettä on kaikkialla! Suomessa on helppoa unohtaa, että synnytämme jatkuvasti hirvittävän määrän jätettä, sillä mikä on poissa silmistä, on yleensä myös poissa mielestä. Tansaniassa jätteet päätyvät yleisimmin joko omalle pihalle tai kadulle, joten jätettä on vaikea unohtaa.

Alkuun kesti tottua perheen roskatalouteen, sillä mitään selvää keräysjärjestelmää ei ollut. Missään ei ollut roska-astioita, ja roskat kerättiin polttamista varten pihan nurkkaan. Tämä tarkoitti sitä, että aina, jos avasi kääreen tai söi purkan tai niisti nenän, oli lähdettävä kipaisemaan pihan perällä heittämään roskat jätekasaan. Toinen vaihtoehto oli keittiön lavuaari. Muutaman viikon jälkeen onnistuin lobbaamaan keittiöömme pienen roska-astian, jotta jokaista pikkuroskaa ei tarvitse enää käydä erikseen viemässä pihalle.

Jätteet kerättiin tosiaan aluksi pihan nurkkaan kasaan, joka poltettiin säännöllisin väliajoin. Polttaminen onkin täällä ehkä yleisin tapa päästä eroon jätteistä, ja kaupungin ominaistuoksuun kuuluu käryävän muovin haju. Koska poltto tapahtuu pienessä kasassa kadunkulmalla, on ymmärrettävää, että roskat eivät pala kokonaan ja jäljelle jääneet muoviriekaleet leijailevat tuulen mukana pitkin katuja ja talloutuvat pian osaksi katua. Tätä pientä roskahiutaletta on joka paikassa ja se sekoittuu onnellisesti suoraan kaduille dumpattuihin jätteisiin sekä hiekkaan, pölyyn ja mutaan.

Entä palamattomat jätteet, kuten vaikka käytetty muovinen vessaharja? Palamatonta jätettä ei sinänsä erotella, mutta jätekasan polttamisesta palamattomaksi jääneet roskat voidaan siirtää muualle. Yleensä tämä tarkoittaa hautaamista, mutta huhun mukaan jätteitä on mahdollista viedä myös kaatopaikkakeräykseen.

Meillä jätteet haudataan. Muutama viikko sitten keskelle pihaa ilmestyi parin metrin syvyinen monttu, jonka sain kuulla olevan talon uusi jätemonttu. Monttuun heitettiin kätevästi kaikki roskat muovista paperiin ja keittiöjätteisiin. Montusta saattoi päivittäin seurata jätteen kertymistä, mikä pisti miettimään synnyttämämme jätteen määrää. Jätettä kertyy vauhdilla ja pihalle ei mahdu ihan loputonta määrää jätekuoppia. Mitä sitten, kun piha on täynnä jätettä?

Kuoppa täyttyy vauhdilla!

Sitten seurasi rankkasateita. Kuoppa sortui ja täyttyi vedellä. Nyt pihan keskellä on noin puolen metrin syvyinen kuoppa, jossa lilluu roskia ja mutaa. Tämä jätemonttu taitaakin täyttyä oletettua nopeammin! Niinpä nyt onkin kiire keksiä uusi parempi kuoppa, tai muu parempi vaihtoehto jätejärjestelyille. Huomaan hetkeni tulleen ja valmistaudun taas lobbaamaan kompostia ja jätteenpolttoastiaa. Nyt on aika selvittää myös mystisen kaatopaikkakeräyksen arvoitus. Jätteenkäsittelyvinkkejä ja tee-se-itse-komposti-ohjeita otetaan siis lämmöllä vastaan, ennen kuin kuoppamme tulvii yli!