Muistattehan vielä itsenäisyyspäiväjuhlat suurlähetystöllä? Juhlissa tutustuimme Pohjois-Tansaniassa toimivan ympäristöjärjestön edustajaan, joka kutsui Robertin ja minut vieraakseen Mwangaan Kilimanjaron lähettyville. No olihan kutsu tietysti otettava vastaan!
Niinpä yhden pitkän matkustuspäivän jälkeen heräsimme vuorien keskeltä Mwangasta. Järjestön painopisteenä on ekoturismin kehittäminen Mwangassa, joten ohjelmaan kuului alueen nähtävyyksien kiertämistä ja uusien ekoturismiin liittyvien kehitysideoiden keksimistä. Oli hienoa päästä kiertämään kohteita, jotka todellakin olivat näkemisen arvoisia, mutta joita monikaan länkkäri ei ollut vielä eksynyt katselemaan. Turismi on nopeasti kasvava bisnes Tansaniassa, joten on tärkeää, että turistikohteet kehitetään tukemaan paikallisten ihmisten toimeentuloa ja minimoimaan turismista aiheutuvia ympäristöongelmia. Turismi on myös tärkeä väline ympäristönsuojelussa, sillä sen avulla luonnontilassa olevaa aluetta voidaan käyttää tulonlähteenä luontoa vahingoittamatta.
 |
| Vuoristomaisemia ihailemassa. |
Ensimmäisenä suuntasimme ylös vuorille ihailemaan pientä vuoristojärveä. Järvellä sattui parhaillaan kalastelemaan pari poikaa, joten pienen suostuttelun jälkeen pääsimme seilaamaan heidän pienellä vuotavalla puuveneellään järvelle. Maisemat olivat upeat ja järvessä eli monenlaisia hauskannäköisiä lintuja ja kasveja, ja puuveneellä soutelu oli ainakin minulle eksoottista. Tästä voisi muutamalla ekstraveneellä saada hyvänkin turistikohteen, josta tulot ohjautuisivat mukavasti paikallisille kalastajille!
Seuraavaksi ajelimme mahtavien vuoristomaisemien halki kohti vesiputousta. Lähdimme seuraamaan viattoman näköistä puroa sademetsään, ja pian päädyimme suuren kosken ääreen. Sateista johtuen koskessa olikin yllättävän paljon vettä, joten temppuilimme liukkailla kivillä ja möyrimme metsässä päästäksemme vesiputoukselle. Omasta mielestäni koskessa rypeminen oli tietenkin reissun paras osuus, mutta yllättävää sukellusta harrastanut ja kännykkänsä koskeen menettänyt kaveri ei tainnut olla samaa mieltä. Tässäkin on siis ehkä vielä kehitettävää suurempia turistimassoja silmällä pitäen... Itse olisin voinut viettää vesiputouksella vaikka koko päivän vedellä läträten ja eläväistä sademetsää ihmetellen ja liaaneissa roikkuen. Ollapa apinoiden kuningas!
 |
| Koski vaati osansa. Olipa liukkaita kiviä! |
Matkamme jatkui kohti Tansanian ja Kenian rajalla olevaa Jipe-järveä. Järven rannalla oli ihana pieni kylä, jossa tutustuimme savimajoihin ja kylän asukkaisiin. Vaikka vastaavissa köyhissä kylissä tulee vierailtua Toivalan projektiin liittyen viikottain, järvenrantakylässä oli mielenkiintoista käydä. Pääsimme taas istumaan pieniin puupaatteihin ja seilaamaan kaislikon läpi järvelle. Suuri vuorten ympäröimä Jipe-järvi oli upea ilmestys, johon kaislikossa kuhiseva linnusto ja kaukaa kantautuva virtahepojen röhkintä antoi oman mausteensa. Ikävä kyllä meille selitettiin pian, että järvi oli pienenemässä jatkuvasti vuorilla käytettyjen kastelujärjestelmien takia, järven vesi rehevöitymässä ja vaikeasti läpäistävä kaislikko valtaamassa järvialaa. Ehkä kasvava turismi voisi innostaa järveä ympäröiviä kyliä panostamaan järven suojeluun.
 |
| Pysähdyimme juttelemaan kyläläisten kanssa turismin vaikutuksista. |
 |
| Seilasimme Jipe-järvelle pienillä puisilla paateilla. |
Seuraavana päivänä osallistuimme bussikierrokselle, jossa alueen ekoturismiprojektiin osallistuvat tahot kiersivät yhdessä potentiaalisia turistinähtävyyksiä ja pohtivat yhdessä niiden kehittämistä. Osallistujajoukko oli värikästä kunnanjohtajasta maasai-paimentolaiseen. Vierailimme monilla kauniilla paikoilla bongailemassa apinoita, juomassa puhdasta Kilimanjarolta valuvaa vettä, tutustumassa historiallisiin kohteisiin, ihailemassa paikallisten lasten tanssiesitystä ja jälleen kerran veneilemässä. Monet kohteet olivat elämyksiä myös paikallisille, sillä esimerkiksi maasai-herra pääsi veneeseen ensimmäistä kertaa elämässään!
 |
| Maasai-sisarukset olivat aloittelemassa omaa turistikohdettaan. Nyt on molempien ensimmäinen veneretki takana päin! |
Päivän erikoisin nähtävyys oli kamelifarmi. Keniasta tuodut kamelit liikuskelivat vapaana laumana maatilan pihassa ja maatilan pitäjä yritti kovasti kesyttää niitä. Tilan pitäjät olivat rakentaneet kamelin selkään sopivan istuimen, jotta turistit pääsisivät kokeilemaan kamelilla ratsastamista. Ikävä kyllä kamelit olivat vielä vähän eri mieltä ratsastamisesta, joten yritykset päättyivät kamelin riehaantumiseen... Mutta olivathan kyttyräselät aika hauska näky!
 |
| Kamelit olivat vielä melko villejä. |
Kuten totesimme retken lopuksi Kilimanjaron kohotessa komeana taustalla, Mwangalla on kaikki resurssit kohottaa paikallisten elintasoa turismin avulla. On vettä, sähköä, upeita kohteita ja innokkaita toimijoita, ja sijainti on täydellisesti merkittävimpien nähtävyyksien Serengetin, Ngorongoron kraaterin ja Kilimanjaron tuntumassa. Nyt on vain toimittava ja kouluttauduttava nopeasti, jotta turistikohteet saadaan länsimaiselle tasolle paikallisten voimin ennen kuin suuret turistitoimistot ennättävät paikalle. Jos siis olette blogia lukiessanne innostuneet vierailemaan Afrikassa, niin ainakin tämä turisti suosittelee Mwangaa lämpimästi! Ekomatkailu kunniaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti