Turvallinen Tansania

Turvallisuuskysymykset pyörivät paljon mielessä ennen matkaan lähtöä, sillä Afrikasta kantautuu Eurooppaan paljon huonoja uutisia. Uskaltaisinko liikkua yksin? Ryöstettäisiinkö minut? Käytäisiinkö käsiksi? Lohduttauduin kuitenkin ajatuksella, että Tansania on Afrikan turvallisimpia maita. Ja niinhän se tosiaan taitaa olla, täällä ei ole tarvinnut pelätä! Viime viikkoina turvallisuuskysymyksiä on tosin tullut taas mietittyä aiempaa enemmän.

Turvattomuuden huomaa eniten siinä, millaisia varokeinoja normaalielämään kuuluu turvallisuudentunteen saavuttamiseksi. Kaikissa taloissa on ikkunalasien tilalla tai lisäksi tukevat rautakalterit, jotta taloon ei pääsisi ikkunoiden kautta. Lisäksi useimpia taloja ympäröi korkea muuri, jonka harjalle on kiinnitetty lasinsirpaleita tai rautapiikkejä. Asumme Dar es Salaamin lähiössä suhteellisen rauhallisella alueella, mutta esimerkiksi pyykkejä ei voi jättää yön yli narulle kuivumaan, sillä muuten joku käy ne sieltä hakemassa muureista huolimatta. Asukkaiden ollessa poissa talon turvallisuudesta vastaa kotiapulainen, mutta heihinkään ei ole aina luottamista, kuten perheeni sai kuulemma viime vuonna huomata palatessaan työpäivän jälkeen typötyhjään kotiin.

Yksisilmäisellä vakoilijakissalla on tapana istuskella muurilla vaanimassa ikkunaani.

Kaduilla varastellaan paljon, eikä tulisi mieleenkään kanniskella tavaroita vetoketjuttomassa kassissa. Etenkin puhelimet tuntuvat olevan näpistelijöiden suosiossa, mutta lähipiiriltäni on varastettu kaikkea aina koruista autoon. Autossa istuessa ruuhkan keskellä on muistettava pitää ovet lukittuina ja tavarat mahdollisimman kaukana ikkunasta. Otan yleensä mahdollisimman vähän varastettavaa mukaani ja olen ainakin vielä onnistunut säilyttämään kaiken omaisuuteni, mutta välillä tavaroita kotiin jättäessä mieleen hiipii ajatus, että kumpihan on oikeastaan turvallisempaa, jättää kotiin vai ottaa mukaansa...

Omasta turvallisuudestaan pystyy parhaiten huolehtimaan olemalla liikkumatta yksin pimeällä. Itse liikuskelen lähimmillä kaduilla pimeälläkin yksin huoletta, sillä naapurit ja kauppiaat tuntevat minut ja toisensa, joten vaaraa ei juuri ole. Mutta muutoin illat tulee kyllä vietettyä pitkälti kotona, sillä ulos pimeille kaduille ei huvita lähteä hortoilemaan. Valkonaamaisena mzunguna huomiota ja huutelua saa kaduilla vuorokaudenajasta riippumatta, mutta iltaisin huomio tuntuu negatiivisemmalta. Pääasiassa huutelu on öisinkin ystävällistä, mutta humalaisia viettelijöitä tai riidan haastajiakin löytyy.

Vaikka tunnen olevani turvassa, aina silloin tällöin kuulee tarinoita, jotka muistuttavat, että varuillaan on oltava. Eräs tansanialainen ystäväni kertoi tutustuneensa edellisvuonna kaltaiseeni vapaaehtoistyöntekijä-tyttöön, mutta tyttö oli raiskattu baarissa ja vapaaehtoisvuosi oli loppunut lyhyeen. Tarina pysäytti, sillä uhrina oli oman ikäiseni, näköiseni ja oloiseni tyttö. Mitä tahansa voi siis tapahtua! Muistin jälleen, ettei turvallisuudentunteeseen kannata tuudittautua liikaa.

Väkivallan sijaan suurin uhka täällä tuntuu kuitenkin olevan liikenne. Dar es Salaamissa on aivan liikaa autoja ja muita tiellä liikkujia teiden resursseihin nähden. Kun tiellä liikkuu samaan aikaan kaikkea tukkirekasta vuoheen ja väärällä kaistalla kaasuttaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, en ollenkaan ylläty, että uutisissa raportoidaan lähes päivittäin useista kuolonkolareista. Etenkin näin joulun aikaan kolareissa on kuollut monia, sillä juhliin ajetaan hirveällä kiireellä ja kotiin palataan humalassa. Silloin ärsyttää kuunnella paikallisten huokauksia "vai tällainen oli tänään Jumalan tahto". Olisikohan Jumala suopempi, jos ei ajettaisi humalassa ylinopeutta liikennesääntöjä noudattamatta? Itsellenikin on sattunut liikenteessä jo useampia läheltä piti -tilanteita, mutta tähän asti onni (tai jumala?) on vielä ollut puolellani.

Turvallisuutta tuli mietittyä etenkin lomalla Sansibarilla, jossa on vahva arabikulttuuri ja paikalliset noudattavat tiukasti koraanin sääntöjä. Sansibarilla oli yleisesti turvattomampi olo kuin mantereella. Kiinnitimme erityistä huomiota siveelliseen vaatetukseen ja hyvään käytökseen, sillä Sansibarilla oli aikaisemmin tänä vuonna heitetty brittiläisten vapaaehtoistyttöjen päälle happoa. Saarella on ollut tänä vuonna jo useita pienempiä yhteydenottoja eri uskontokuntien välillä, joten teimme parhaamme ollaksemme loukkaamatta muslimienemmistöä. Ilmeisesti monia muita turisteja ei ollut kiinnostanut lukea uutisia, sillä moni kulki uskaliaasti Stone Townin kaduilla minishortseissa ja pikkutopissa. Lisäksi opaskirjat varoittelivat merirosvoista, mikä toi lisäjännitystä keikkuvalle lauttamatkalle Darista Sansibarille. Monilla paikallisilla alkoi myös olla aika tympeä asenne kaikkia kalpeanaamoja kohtaan, mikä ei erityisesti nostattanut turvallisuudentunnetta.

Merirosvoilla on ainakin aika miellyttävä työympäristö...

Todellisten uhkien sijaan turvaton olo tuli Sansibarillakin kuitenkin lähinnä oman pään sisältä. Jatkuvasti kosinnoilla ahdistelevat arabimiehetkin olivat lopulta hyvää juttuseuraa, kun kosinnoista oli päästy yli. Turisteihin nihkeästi suhtautuvat paikalliset lämpenivät muutaman swahilin kielisen sanan jälkeen. Merirosvoja ei näkynyt ja happoja ei heitelty. Fiksulla toista kulttuuria kunnioittavalla käytöksellä Sansibarillakin saattoi siis tuntea olonsa varsin luottavaiseksi.

Vaaroja siis riittää Tansaniassa, mutta liian huolissaan ei kannata olla. Esimerkiksi Suomen ulkoasiainministeriön matkailutiedote Tansaniasta on jo huvittavaa luettavaa kaikkine vaaroineen: "Suurlähetystö ei suosittele luottokortin käyttöä maksuvälineenä eikä käteisen rahan nostoa pankkiautomaateista". Tai "Dar es Salaamissa jalkaisin liikuttaessa ei kannata pitää mukanaan minkäänlaista käsilaukkua tai reppua." Onhan tietysti ihan hyvä, että vaaroista kerrotaan, mutta en silti ole valmis käyttämään oravannahkoja maksuvälineenä tai sullomaan kaikkea omaisuuttani paidan sisään.

Toivotaan, että uusi vuosi 2014 alkaa täällä vähintään yhtä turvallisissa merkeissä kuin nyt. Vielä pari viikkoa jäljellä, ja sitten olenkin taas tylsän turvallisessa Suomessa!