Apinanleipäpuun alla: Sadetanssin aika?

Viime päivät ovat kuluneet kiireisesti projektin vuosiarvioinnin ja raportoinnin kanssa sekä rentouttavamman kiireisesti safarilla.

Projektin ensimmäinen vuosi on siis päättynyt ja olemme yrittäneet kasata kokoon edistysaskelia ja hankkeen kohtaamia hankaluuksia ja näiden pohjalta tehdä suunnitelmaa uudelle vuodelle. Suurimpana ongelmana taimitarhoilla on edelleen jatkuva pula vedestä. Runsaampia sateita on viimeksi ollut joulukuun alussa, jonka jälkeen taimet ovat alkaneet jälleen nuupahtaa kuivuuden takia. Viljelijöillä ei ole varaa ostaa yhtään ylimääräistä vettä kasveille annettavaksi, sillä Dar es Salaamista rahdattu vesi maksaa maltaita. Suurin osa kasvattajista on päättänyt odottaa siihen asti, että suurempi sadekausi alkaa helmikuussa, ennen kuin suostuvat istuttamaan ainuttakaan siementä, joten moni taimitarha on nyt tyhjillään.

Onneksi meillä on myös pari mallitapausta, joilla kelpaa kehuskella. Shambyassa ja Kibitussa taimille on riittänyt vettä, ja molemmissa taimitarhoissa kasvaa nyt useita tuhansia taimia, joista lähes puolet ovat jo niin suuria, että ne voitaisiin jo istuttaa pelloille. Mutta nämäkään viljelijät eivät vielä uskalla kuljettaa taimiaan kuumalle pellolle, kun sateita ei ole tiedossa, joten taimet odottavat parempia aikoja taimitarhoilla...

Metsäkato on siitä ikävä ilmiö pysäyttää, että mitä vähemmän metsiä on, sitä vähemmän puut sitovat vettä maahan ja haihduttavat vettä ilmaan ja sitä vähemmän vettä sataa maahan, mikä aiheuttaa kuivuutta ja vaikeuttaa edelleen taimien kasvua ja uuden metsän syntymistä. Nyt uuden metsän kasvattamiseksi pitäisi siis saada jostain tarpeeksi vettä taimille, jotta saataisiin metsiä ja sitä kautta lisää haihduntaa ja lisää sateita. Ei mikään helppo homma.

Mutta suurempi sadekausi on nyt tuloillaan, joten tilanne on siis projektimme kannalta paranemassa! Olisi kuitenkin hyvä jos taimet saataisiin jo pelloille heti suuren sadekauden alkaessa, ette
i arvokkaat sateet kuluisi pienten taimien kasvatteluun. Taimien kun pitäisi pellolla ehtiä kasvattamaan vankka juuristo selvitäkseen pitkästä kuivasta kaudesta. Näin jälkiviisaana voi ehkä todeta, että siementen istuttaminen ja taimien kasvattaminen pitäisi yrittää ajoittaa tarkemmin sateiden kanssa, etteivät viljelijät turhaan yritä pitää taimiaan hengissä keskellä kuivuutta, jos taimia ei kuitenkaan vielä voida istuttaa pelloille tai toisaalta niin, ettei sadekautta kuluteta siementen ja pikkutaimien kanssa pelaamiseen. Vielä kun sateita voisi ennustaa ja suunnitelmia toteuttaa yhtä helposti!

Taimia huomioon ottamatta olen ollut ihan tyytyväinen sateettomuuteen, sillä pari viime päivää on tullut vietettyä savannilla leijonia bongaillen. Safarin oli tarkoitus suuntautua tällä kertaa Mikumin kansallispuistoon, mutta sattumusten takia istuin pian safariautossa matkalla jälleen kerran Selous Game Reserviin. Mutta kyseessähän on Afrikan suurin luonnonpuisto, jolla on kokoa noin Sveitsin verran, joten riittihän tuolla paljon uuttakin nähtävää! Pääsimme ihailemaan hirviantilooppia mutustavia leijonia, krokotiileja kirahviaamiaisella, vauvanorsuja, villikoiria ja paljon paljon muuta. Savannin elämä on kyllä lumoavaa, ei olisi malttanut lähteä kotiin ollenkaan!