Aina välillä kohtaa ihmisiä, jotka pysäyttävät, ja hetkiä, jotka syystä tai toisesta painuvat mieleen. Tässä muutama lempikohtaamiseni, joita huomaan palaavani miettimään uudestaan ja uudestaan. Mitähän näille kaikille ihmisille kuuluu tällä hetkellä?
Pesunkestävä hipsteri. Ajelimme keskellä pusikkoista maaseutua, kun tiellä vastaan käveli tyylikäs nuori hipsteripoika. Tyypillä oli juuri oikeista kohdista repaleiset housut, värikäs t-paita, jonka päällä tyylikkäästi renttumainen flanellipaita ja kokonaisuuden kruunasi pieni parta, jykeväsankaiset hipsterilasit ja punainen pipo. Ehdimme jo ajaa pitkälti ohi ennen kuin aivoni ehtivät sulattaa, ettemme olekaan Helsingissä. Repaleiset housut ja old-school-lasit eivät tainneetkaan olla tyylikysymys. Palaan aina uudelleen mielikuvaan pojasta kävelemässä Mannerheimin tietä. Tietääköhän poika, että samannäköisellä tyypillä Helsingissä olisi niin kovin erilainen elämä!
Mies ilman esihistoriaa. Istuskelimme työkaverini kanssa erään maatalon pihassa ja katselimme kanoja kaikessa rauhassa. Pohdin ääneen, miten uskomatonta on, että kanat ovat dinosaurusten lähimpiä elossa olevia jälkeläisiä, mihin työkaverini vastasi tyynesti: "Mikä on dinosaurus?" Hakkasin hetken sisäisesti päätäni seinään, jonka jälkeen tyydyin näyttämään T-Rexin kuvan puhelimestani ja muistutin itseäni, että loppujen lopuksi evoluutioteoriakin on vain teoria...
Kauhusta kankeat. Eräässä kylässä vieraillessamme pihapiiri hiljeni äkisti lasten naurusta, kun astelimme pihaan. Ensin hiljainen kauhistus, sitten lapsista pienin alkoi itkeä ja lopulta kaikki lapset juoksivat itkien karkuun painajaismaisen aaveen saavuttua pihaan. Tämä oli siis lapsosten ensimmäinen kerta nähdä valkoihoinen ihminen. Pysäyttävä hetki tajuta, että maaseudulla harva lapsi edes tietää meidän valkonaamojen olemassaolosta! Olen nyt vaikuttanut pysyvästi ainakin parin taaperon maailmankatsomukseen.
Herra Sihteeri. Vietimme muutaman päivän erään järjestön keski-ikäistyvän sihteerin seurassa, jonka kanssa kemiat kohtasivat heti. Pian opetin jo häntä kuuntelemaan Scandinavian Music Groupia ja hän kertoili elämäntarinaansa teini-ikäisestä lähtien. Ystävyys ei katso ikää eikä kansalaisuutta!
Täällä on niin monia mielenkiintoisia ihmisiä, erikoisia keskusteluja ja hämmentäviä tilanteita, että kaikkia on mahdotonta jakaa tässä blogissa. Voi vain todeta, että matkailu avartaa, eikä se johdu auringosta, mangoista tai rantahiekasta, vaan juuri näistä pienistä kohtaamisista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti